Mallinnukseen

Mallinnukseen viitataan yleensä prosessina, jossa pyritään luomaan kuvaus tai malli todellisesta järjestelmästä, ilmiöstä tai prosessista. Termi "mallinnus" kattaa sekä teoreettisen että soveltavan työn, ja illatiivin muoto "mallinnukseen" viittaa suuntaan tai tarkoitukseen: menettelyyn, jonka tavoitteena on mallintaa tai valmistella malleja.

Mallinnus voidaan jakaa tyypillisesti useisiin luokkiin. Matemääräiset mallit kuvaavat järjestelmän käyttäen matemaattisia lausekkeita ja parametreja. Tilastolliset mallit hyödyntävät aineiston ominaisuuksia estimoidakseen jakaumia tai riippuvuussuhteita. Simulaatiomallit mahdollistavat järjestelmän käyttäytymisen kokeilemisen laskennallisesti, usein ennen todellista toteutusta. Konseptuaaliset ja fyysiset mallit muodostavat kehyksen ymmärtämiselle ilman tai ennen täsmällistä numeerista koordinaatiota. Mallinnukseen liittyy usein myös päätösten tueksi tehtävää simulaatiota, optimointia ja herkkyysanalyysiä.

Mallinnusprosessi etenee tyypillisesti ongelman määrittelystä abstraktion tasojen valintaan, mallin rakentamiseen ja parametrien kalibrointiin, sekä validointiin ja arviointiin. Tuloksia kommunikoidaan sidosryhmille ja usein mallia iteroiin uudelleen, kun uutta dataa tai vaatimuksia ilmenee. Mallinnuksen vahvuuksia ovat parempi ymmärrys, ennusteet ja päätöksenteon tuki. Rajoitteita ovat oletukset, yksinkertaistukset, epävarmuus ja datan laatu, jotka on arvioitava ja hallittava.

Käytännön konteksteja ovat tutkimus, tuotanto, suunnittelu ja politiikkapäätökset. Mallinnukseen liittyy usein myös ohjelmisto- ja tekniikkatyökalujen käyttö sekä kommunikaatio muiden alojen asiantuntijoiden kanssa.