Maksuliikenteessä

Maksuliikenteessä tarkoitetaan rahojen siirtämistä maksajan ja vastaanottajan välillä. Se kattaa sekä käteis- että sähköiset maksut sekä koko prosessin aloituksesta lopulliseen selvitykseen. Tavoitteena on luotettava, nopea ja turvallinen maksuarkkitehtuuri, jolla rahansiirrot toteutuvat oikein ja ajallaan.

Päähakemiston muodot ovat käteinen sekä sähköiset maksut. Käteinen tarkoittaa seteli- ja kolikkomaksuja. Sähköiset maksut kattavat tilisiirrot verkkopankin kautta, suoraveloituksen, korttimaksut sekä mobiilimaksut ja sähköiset lompakot. Verkkokauppojen ja myyntipisteiden maksutapoja yhdistetään usein yhteen maksutapakerrokseen palveluntarjoajien ja pankkien toimesta.

Maksuprosessi etenee kolmessa vaiheessa: maksun aloittaminen maksajalta (esim. verkkopankin tai kortin kautta), maksutiedon välittäminen ja käsittely sekä lopulta selvitys ja maksu vastaanottajan tilille. Pankkien välinen selvitys ja keskuspankkien järjestelmät vastaavat rahojen lopullisesta siirrosta. Useimmat päivittäiset tilisiirrot sekä korttimaksut pyritään toteuttamaan reaaliaikaisesti tai lyhyellä viiveellä riippuen käytetyistä järjestelmistä ja aikatauluista.

Sääntely ja turvallisuus ovat keskeisiä osia maksuliikenteessä. EU:n PSD2-direktiivi mahdollistaa ulkopuoliset maksupalveluntarjoajat sekä pääsyn asiakkaan tilitietoihin vahvan tunnistuksen kautta. Finanssivalvonta valvoo palvelujen turvallisuutta ja yksityisyyden suojaa.

Tulevaisuudessa maksuliikenteessä korostuvat nopeus, turvallisuus ja avoimet rajapinnat. Open banking -mallit ja reaaliaikaiset siirrot sekä yhä useammat mobiilimaksut vähentävät käteisen käyttöä. Suomessa Siirto-palvelu sekä muut pankkien ja korttiverkkojen ratkaisut tukevat näitä muutoksia.