Maksakapasiteetin

Maksakapasiteetti eli maksan toiminnallinen kapasiteetti kuvaa maksan kykyä suorittaa sen keskeiset tehtävät. Näihin kuuluvat aineenvaihdunta, detoksikaatio eli myrkkyjen poistaminen, sappinesteen tuotanto ja erittyminen sekä proteiinien, kuten albumiinin ja veren hyytymistekijöiden, synteesi. Maksan toiminta kattaa myös energiavarastoinnin ja vitamiinivarastojen ylläpidon. Maksakapasiteetti voidaan tarkastella sekä sen nykytilanteen että sen kestävän toiminnan näkökulmasta.

Maksan kapasiteetin tasot voivat vaihdella sairauksien ja elämäntilanteen mukaan. Esimerkiksi tulehdukselliset maksasairaudet, kirroosi, rasvamaksa ja infektiot voivat heikentää toimintaa. Maksan kyky kompensoida vaurioita on aluksi hyvä, mutta taudin edetessä voi syntyä dekompensaatio, jossa maksatoiminnot eivät riitä normaaleihin tarpeisiin. Myös ikä, ravitsemus, alkoholin käyttö sekä monet lääkkeet vaikuttavat maksakapasiteettiin.

Maksakapasiteetin arviointi perustuu useisiin menetelmiin. Laboratoriokokeet mittaavat maksasynteesi- ja detoksifikaatiotoimintaa (esimerkiksi bilirubiini, maksan entsyymit kuten AST ja ALT, sekä hyytymistekijät kuten INR). Syntetisoivaa toimintaa arvioidaan albumiinilla. Välineelliset testit, kuten indokyanimgreenin (ICG) poistoaika tai galaktoosi-eliminaatio, tarjoavat lisäarvoa maksakapasiteetin heikentymän määrittämisessä. Lisäksi kuvantamismarkkinat (CT, MRI) ja yksikkötutkimukset voivat arvioida tulevan maksakudoksen toimintaa ja varastosäiliöiden tilaa, mikä on erityisen tärkeää leikkaussuunnittelussa ja sikiö- tai maksakomplikaatioiden riskien arvioinnissa.