Magneettikuvantamismenetelmät

Magneettikuvantamismenetelmät, usein lyhennettynä MRI (Magnetic Resonance Imaging), ovat lääketieteellisiä kuvantamismenetelmiä, jotka hyödyntävät voimakkaita magneettikenttiä ja radioaaltoja kehon sisäisten rakenteiden yksityiskohtaisten kuvien tuottamiseksi. Ne ovat erinomaisia pehmytkudosten, kuten aivojen, lihasten ja sisäelinten, kuvantamisessa, tarjoten usein parempaa kontrastia kuin röntgenkuvaus tai tietokonetomografia (CT). MRI ei käytä ionisoivaa säteilyä, mikä tekee siitä turvallisen vaihtoehdon toistuviin tutkimuksiin.

Menetelmän perusperiaate perustuu ytimien, erityisesti vetyatomien ytimien, vuorovaikutukseen voimakkaan magneettikentän ja radiotaajuuspulssien kanssa. Kun keho asetetaan magneettikenttään, vetyatomien ytimet kohdistuvat kentän suuntaisesti. Radiotaajuuspulssi häiritsee tätä kohdistusta, ja kun pulssi katkaistaan, ytimet palaavat alkuperäiseen tilaansa vapauttaen samalla radioaaltoja. Nämä vapautuneet aallot havaitaan ja niitä käsitellään tietokoneella kuviksi. Eri kudokset reagoivat magneettikenttiin ja radioaaltoihin eri tavoin niiden vesipitoisuuden ja molekyylirakenteen perusteella, mikä mahdollistaa erottelukykyisten kuvien luomisen.

MRI-laitteet ovat yleensä suuria putkimaisia rakenteita, joissa potilas makaa tutkimuksen aikana. Magneettikenttä on erittäin voimakas, ja potilaan on pysyttävä liikkumatta kuvausten ajan. MRI:tä käytetään monenlaisten sairauksien diagnosointiin ja seurantaan, kuten aivokasvaimet, selkäydinvauriot, nivelongelmat ja sydänsairaudet. Kontrastiaineita voidaan käyttää parantamaan tiettyjen rakenteiden tai leesioiden näkyvyyttä kuvissa.