Magneettikenttävaimennuksen

Magneettikenttävaimennus, tunnetaan myös nimellä magneettinen suojaus tai magneettinen häiriösuojaus, on prosessi, jossa magneettikentän voimakkuutta vähennetään tietyssä tilassa. Tämä saavutetaan tyypillisesti käyttämällä materiaaleja, jotka ohjaavat magneettikentän energiaksi. Yleisimmät vaimennusmateriaalit ovat korkean permittiivisyyden omaavat metalliseokset, kuten permallooit tai erilaiset ferriitit. Nämä materiaalit ovat helposti magnetisoituvia ja pystyvät vetämään magneettikentän linjoja itseensä, siirtäen ne pois suojattavasta alueesta.

Magneettikenttävaimennusta käytetään monissa sovelluksissa. Eräs yleinen käyttökohde on herkän elektroniikan suojaaminen ulkoisilta magneettikentiltä, jotka voivat aiheuttaa häiriöitä tai jopa vaurioittaa laitteita. Esimerkiksi magneettiresonanssikuvantamislaitteiden (MRI) ympärillä käytetään usein magneettikenttävaimennusta, jotta ulkoiset magneettikentät eivät häiritsisi kuvantamista ja jotta laitteen omat voimakkaat magneettikentät pysyisivät hallinnassa. Muita sovelluksia ovat muun muassa sähkömoottoreiden, muuntajien ja magneettisesti tallentavien medioiden suojaaminen.

Vaimennuksen tehokkuus riippuu käytetyn materiaalin ominaisuuksista, suojattavan kentän taajuudesta ja voimakkuudesta sekä suojarakenteen muodosta. Joskus vaaditaan useita kerroksia vaimennusmateriaalia tai monimutkaisempia geometrioita maksimaalisen suojauksen saavuttamiseksi. Vaimennuksen laskenta ja suunnittelu perustuvat Maxwellin yhtälöihin ja magneettisten materiaalien käyttäytymisen tuntemukseen.