Maaperäkemiassa

Maaperäkemia on tieteenala, joka tutkii maaperän kemiallisia ominaisuuksia ja prosesseja. Se keskittyy erityisesti maaperän mineraalien, orgaanisen aineksen, veden ja ilman välisiin vuorovaikutuksiin. Maaperäkemiassa selvitetään, miten ravinteet, epäpuhtaudet ja muut kemialliset yhdisteet käyttäytyvät maaperässä ja miten ne vaikuttavat maaperän toimintaan ja eliöstöön.

Keskeisiä maaperäkemiassa tutkittavia aiheita ovat maaperän happamuus (pH), puskurikyky, ioninvaihto, hapetus-pelkistysreaktiot ja ravinteiden kiertokulku. Maaperän pH vaikuttaa merkittävästi ravinteiden liukoisuuteen ja saatavuuteen kasveille sekä mikro-organismien toiminnalle. Ioninvaihto selittää, kuinka maaperän hiukkaset sitovat ja vapauttavat positiivisesti ja negatiivisesti varautuneita ioneja, kuten kasvien tarvitsemia ravinteita.

Orgaaninen aines, kuten kuolleet kasvinosat ja mikrobit, on olennainen osa maaperän kemiallista järjestelmää. Sen hajoaminen tuottaa ravinteita ja vaikuttaa maaperän rakenteeseen sekä vedenpidätyskykyyn. Epäpuhtauksien, kuten raskasmetallien ja torjunta-aineiden, käyttäytyminen maaperässä on myös tärkeä maaperäkemiassa tutkittava alue, sillä se liittyy ympäristönsuojeluun ja elintarviketurvallisuuteen. Maaperäkemialla on sovelluksia muun muassa maanviljelyssä, metsätaloudessa, ympäristönsuojelussa ja geologiassa.