Maanomistusta

Maanomistus, tai maanomistusta, tarkoittaa oikeutta omistaa, hallita ja käyttää maata sekä siihen liitettyjä luonnonvaroja. Se on keskeinen osa yksityisomistusoikeutta ja oikeudellista järjestystä monissa maissa, mukaan lukien Suomi, jossa omistusoikeus on turvattu perustuslailla. Omistusoikeus rekisteröidään kiinteistörekisteriin, ja omistuksen siirtäminen tapahtuu pääsääntöisesti kauppakirjalla ja rekisteröimällä omistus uuteen omistajaan maanmittauslaitoksessa.

Maanomistusta voidaan jakaa useisiin muotoihin: yksityisomistus (henkilöt ja perheyritykset), yritys- tai yhteisöomistus sekä valtion tai kunnan omistama maa. Suurten maa-alueiden hallinta voi kuulua valtion hallinnalle, esimerkiksi metsien osalta Metsähallitukselle tai muille vastaaville virastoille, sekä kunnille, jotka voivat omistaa kaupungin tontteja ja maaalueita.

Omistajalla on yleensä oikeus maata koskevaan hallintaan, myyntiin, vuokraamiseen ja kiinnittämiseen, mutta käyttöä ja rakentamista säädellään laissa. Rajoituksia tuovat muun muassa kaavoitus, rakennuslainsäädäntö sekä ympäristö- ja vesistölainsäädäntö. Lisäksi omistus voi sisältää rasitteita tai muita käyttöoikeuksia, kuten tieoikeutta tai vesien käyttöä koskevia järjestelyjä.

Omistuksesta aiheutuu verotuksellisia ja taloudellisia velvoitteita, kuten kiinteistövero sekä mahdollinen verotus myynnistä (tulovero tai pääomatulovero) sekä perintö- ja lahjaverot. Maanomistus vaikuttaa merkittävästi maatalouden, metsänhoidon ja kiinteistökaupan dynamiikkaan sekä alueelliseen kehitykseen.