MRIkontrastiaineet

MRIkontrastiaineet ovat magneettisen resonanssin (MRI) kuvantamisessa käytettäviä aineita, joiden avulla kudosten erottuvuus paranee ja kuvanlaatu sekä kuvausajan tulkinta tehostuvat. Ne vaikuttavat magneettisten alkuaineiden rentoutumisnopeuksiin (T1 ja/tai T2), jolloin tietyt kudokset näkyvät paremmin.

Päätyypit ovat gadolinium-pohjaiset kontrastit (GBCAs) ja rautapohjaiset nanopartikkelit. Gadolinium-pohjaiset aineet voivat pidentää T1-relaxaatioaikaa, aiheuttaen kirkkaan signaalin T1-arkkitehtuurisissa kuvissa, ja niitä on sekä makroasidoidut (macrocyclic) että lineaariset (linear) muodot, joista macrocyclic-variantit koetaan yleisesti vakaammiksi. Rautapohjaiset kontrastit, kuten ferumoksitol, vaikuttavat pääasiassa T2- ja T2*-signaaliin ja niitä käytetään joissakin verenkiertoon liittyvissä tai tulehduksellisten prosessien tutkimuksissa sekä maksan kuvantamisessa.

Käyttökohteet sisältävät kasvainten ja verisuonirekisteröintien havaitsemisen, aivoverenkierron tilan arvioinnin, tulehduksellisten vaurioiden kuvantamisen sekä maksan ja sappitiehyeiden kuvantamisen. Täydentäviä käyttöalueita voivat olla dynamiikkaan perustuvat perfuusion- ja lisävaurioiden tutkimukset.

Turvallisuusnäkökulmat: gadolinium-pohjaiset aineet voivat aiheuttaa harvinaisia, mutta vakavia reaktioita erityisesti munuaisten vajaatoimintaoireissa. pitkäaikainen tai toistuva käyttö on liitetty gadoliumjäämiin aivokudoksessa ja munuaisten vajaatoimintaa potevilla on riskejä NSF-taudin kaltaisista ilmiöistä. Siksi annosta pyritään rajoittamaan, potilaan munuaistie jäykkyys tutkitaan ennalta, ja macrocyclic-variantteja suositellaan useimmiten turvallisemmiksi. Raskausaika on syy välttää käyttöä, jos se ei ole välttämätöntä. Mahdolliset allergiset reaktiot voivat ilmetä harvoin.

Käytännössä MRIkontrastiaineet annetaan laskimonsisäisesti, ja niiden poistuminen tapahtuu yleensä munuaisten kautta. Hoitohenkilökunnan tehtävänä on valita oikea aine, minimoida annos ja varmistaa potilasett kidney-funktio ennen kuvausta.