Läppäliitos

Läppäliitos on liitostapa, jossa kahden kappaleen välillä käytetään toisen kappaleen reunasta muodostuvaa läppää (uloketta) ja siihen vastaavaa vastaanottavaa rakoon tai reunaa. Läppä voi olla taivutettu, leikattu tai muulla tavoin muodostettu, ja liitos kiinnittyy usein mekaanisesti, hitsauksella, ruuvein tai liimalla. Läppäliitokset ovat yleisiä puu-, metalli- ja muovirakenteissa, joissa ne antavat nopeasti toteutettavan ja linjauksen kannalta luotettavan yhteyden ilman monimutkaisia nurkkaliitoksia.

Materiaalikohtaiset muodot vaihtelevat: puussa lipin ja uran liitos syntyy, kun toisen levyn reuna sisältää uran ja toinen levy muodostaa lipan tai läpän, joka sopii uraan. Metallissa läppä voidaan taivuttaa reunasta siten, että kaksi levyä kohtaavat päällekkäin tai sisäpuolella, ja liitos voidaan kiinnittää ruuvein, niitein tai hitsattuna sekä tarvittaessa tiivistää. Muovissa läppä-uran liitos toteutetaan usein samalla periaatteella.

Hyödyt ja rajoitteet: Läppäliitos mahdollistaa nopean ja tarkkaan osien asettamisen sekä kevyen rakennemukavuuden, mutta sen kantavuus voi olla rajallinen verrattuna vahvempiin liitosmenetelmiin. Tarkat toleranssit ovat tärkeitä, ja lisäkiinnityksiä tai tiivistystä tarvitaan kosteuden, lämpötilan tai rasituksen mukaan. Läppäliitos sopii erityisesti sarjatuotantoon ja kalusteisiin sekä rakennuselementteihin, joissa vaaditaan helppoa asennusta ja hyvä linjanopeus.