LänsiRooman

LänsiRooman valtakunta, usein kutsuttu Länsi-Roomaksi, viittaa Rooman valtakunnan länsiosaan, joka syntyi Diocletianuksen hallintouudistusten ja tetrarkian seurauksena 3. ja 4. vuosisadalla. Vaikka valtakunta muodostivat yhdessä länsi ja itä, ne hallinnoivat käytännössä erillisiä kokonaisuuksia, joilla oli omat keisarinsa. LänsiRooman hallinto ja talous heikkenivät viime vuosisatojen aikana, ja valtakunnan loppu koitti 476 jaa.

Pääkaupungit ja hallinto: Pääkaupunki ei ollut kiinteä; Mediolanum (nykyinen Milano) toimi varhaisen ajan hallintakeskuksena, ja 400-luvulla Ravenna toimi lännen käytännön pääkaupunkina, suojassa Itä-Rooman vaikutuksilta. Keisari johti hallintoa, armeijaa ja provinssien hallintoa, jotka perustuivat roomalaisiin instituutioihin.

Maantiede ja yhteiskunta: Länsi-Rooman alue kattoi Italiaa sekä Galliaa, Hispaniaa ja Britannian länsiosia. Pitkän aikavälin haasteet – taloudellinen epävarmuus, byrokratian rasittavuus ja jatkuvat sotilaalliset paineet – sekä barbaarien paineet heikensivät valtakuntaa. 5. vuosisadalla Vandaalit valloittivat Pohjois-Afrikan, Frankit vakiinnuttivat valtansa Gallian länsiosissa, ja Britannia menetti suurimman osan hallinnostaa.

Loppu ja perintö: 476 jaa. keisari Romulus Augustulus syrjäytettiin Odoakerin toimesta. Itä-Rooma jatkoi keisariuttaan, ja myöhemmin Byzantin valtakunta kehitteli roomalaisia perinteitä. Länsi-Rooman perintö näkyy edelleen eurooppalaisessa oikeudessa, hallinnossa ja kulttuurissa sekä varhaiskeskiajan valtakuntien kehityksessä.