Lämpötilasensorin

Lämpötilasensorin, eli lämpötila-anturin, on laite, joka mittaa lämpötilaa ja muuntaa sen sähköiseksi signaaliksi. Nämä sensorit ovat välttämättömiä monissa sovelluksissa, teollisista prosesseista ja kotitalouslaitteista aina lääketieteellisiin instrumentteihin ja tieteelliseen tutkimukseen. Lämpötilasensorien toimintaperiaatteet vaihtelevat käyttötarkoituksen ja vaaditun tarkkuuden mukaan.

Yleisimpiä lämpötilasensorityyppejä ovat termistorit, termoparit ja RTD-anturit (Resistance Temperature Detector). Termistorit ovat vastuksia, joiden resistanssi muuttuu merkittävästi lämpötilan mukaan. Niitä on kahta tyyppiä: NTC (Negative Temperature Coefficient), joissa resistanssi laskee lämpötilan noustessa, ja PTC (Positive Temperature Coefficient), joissa resistanssi kasvaa lämpötilan noustessa. Termoparit koostuvat kahdesta eri metallijohtimesta, jotka on liitetty toisiinsa toisessa päässä. Kun tämä liitos altistuu lämpötilan muutokselle, syntyy pieni jännite, joka on verrannollinen lämpötilaeroon. RTD-anturit perustuvat metallien, kuten platinan, resistanssin muuttumiseen lämpötilan funktiona. Ne ovat tunnettuja tarkkuudestaan ja vakaudestaan.

Lämpötilasensorien valintaan vaikuttavat muun muassa mittausalue, tarkkuusvaatimukset, vasteaika, ympäristöolosuhteet ja kustannukset. Niitä käytetään esimerkiksi moottoreiden ylikuumenemisen estämiseen, ruoan säilyvyyden valvontaan, ilmastointijärjestelmien säätöön ja kehonlämmön mittaamiseen.