Lämpötilakynnystyyppikytkimet

Lämpötilakynnystyyppikytkimet, suomeksi usein lämpökytkimet, ovat sähkömekaanisia tai elektronisia laitteita, jotka avaavat tai sulkevat sähköpiirin tietyn lämpötilan saavuttamisen tai ylittämisen perusteella. Niitä käytetään laajasti monissa sovelluksissa automaation, suojauksen ja säätelyn varmistamiseksi.

Yleisimpiä lämpökytkimien toimintaperiaatteita ovat metallien lämpölaajeneminen ja nestenäytösten tai kaasujen paineenmuutokset. Esimerkiksi bimallinen kytkin hyödyntää kahden eri metallin erilaista lämpölaajenemiskerrointa. Kun lämpötila nousee, metalliliuska taipuu ja voi painaa kytkimen koskettimia auki tai kiinni. Toinen tyyppi käyttää lämpöherkkää kapselia, joka sisältää nestettä tai kaasua. Lämpötilan noustessa paine kapselin sisällä kasvaa ja liikuttaa kytkinmekanismia.

Elektroniset lämpötilakytkimet perustuvat usein puolijohdekomponentteihin, kuten termistoreihin tai integroituihin piireihin, jotka mittaavat lämpötilaa ja ohjaavat sitten releitä tai muita kytkimiä sähköisesti. Näiden etuna on usein tarkempi säätö ja ohjelmoitavuus.

Lämpötilakynnystyyppikytkimet ovat kriittisiä monissa järjestelmissä. Niitä käytetään esimerkiksi ylikuumenemissuojauksessa moottoreissa ja muissa laitteissa, jäähdytysjärjestelmien säätelyssä, lämmityksen hallinnassa ja erilaisissa turvajärjestelmissä, joissa tietyn lämpötilan ylittäminen voi olla vaarallista. Ne voivat olla avautuvia (NC, Normally Closed), jotka ovat normaalisti kiinni ja avautuvat tietyssä lämpötilassa, tai sulkeutuvia (NO, Normally Open), jotka ovat normaalisti auki ja sulkeutuvat tietyssä lämpötilassa.