Lämpöilmaisintyyppejä

Lämpöilmaisintyyppejä on useita, ja ne perustuvat erilaisiin fysiikan periaatteisiin lämpötilan havaitsemiseksi. Yleisimpiä tyyppejä ovat termistorit, termoparit ja vastuslämpötila-anturit (RTD).

Termistorit ovat puolijohdekomponentteja, joiden vastus muuttuu merkittävästi lämpötilan muuttuessa. Ne ovat herkkiä ja nopeita, mutta niiden mittausalue on rajallisempi kuin muilla tyypeillä. Termistoreita käytetään usein pienemmissä ja tarkkuutta vaativissa sovelluksissa.

Termoparit koostuvat kahdesta eri metallijohtimesta, jotka on yhdistetty toisiinsa toisessa päässä. Kun liitoskohtaan kohdistuu lämpötilaero, syntyy pieni jännite, jonka suuruus riippuu lämpötilasta ja käytetyistä metallijohtimista. Termoparit soveltuvat laajalle lämpötila-alueelle ja ovat kestäviä.

Vastuslämpötila-anturit (RTD) perustuvat metallin, kuten platinan, vastuksen lämpötilariippuvuuteen. Niiden vastus kasvaa lämpötilan noustessa. RTD:t ovat erittäin tarkkoja ja stabiileja laajalla lämpötila-alueella, mutta ne ovat tyypillisesti hitaampia ja kalliimpia kuin termistorit. Niitä käytetään teollisissa sovelluksissa, joissa vaaditaan suurta tarkkuutta ja luotettavuutta.

Muita vähemmän yleisiä lämpöilmaisintyyppejä ovat infrapuna-anturit, jotka mittaavat kohteen lähettämää säteilyä, ja bimetallilämpömittarit, jotka hyödyntävät kahden eri metallin erilaista lämpölaajenemista. Valinta ilmaisintyypin välillä riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten tarkkuudesta, nopeudesta, lämpötila-alueesta ja kustannuksista.