Lämmönmenetyksiä

Lämmönmenetyksiä tarkoittaa rakennuksissa tapahtuvaa lämmön siirtymistä sisätilojen lämpötilan ja ulkoilman lämpötilan väliseltä gradientilta kohti ulkoilmaa, jolloin sisätiloissa syntyvä lämpö katoaa energiana. Ne vaikuttavat erityisesti talojen ja rakennusten energiankulutukseen sekä asukkaiden mukavuuteen.

Pääasialliset lämmönmenetymisen mekanismit ovat konduktio, konvektio ja säteily sekä ilmanvaihto. Konduktio tarkoittaa lämmön siirtymistä rakenteiden (seinät, katto, lattia) läpi; käytännössä rakenteiden eristys ja niiden materiaalien lämmönjohtavuus määrittävät sen suuruuden. Säteily liittyy lämpösäteilyn kautta tapahtuvaan energian siirtymään, erityisesti suurten lämpötilaerojen ja pintojen (esim. ikkunat) kautta. Konvektio kattaa ilman liikkeen johtaman lämmönsiirron rakenteiden pinnan sisä- tai ulkopuolella. Ilmanvaihto tai infiltraatio (ilman vuotaminen rakennuksen rajojen läpi) aiheuttaa merkittäviä lämpövuotoja, kun kylmä ilma pääsee sisään ja lämmitetty ilma poistuu.

Lämpövuotoja voidaan arvioida rakennuksissa esimerkiksi U-arvojen avulla, jotka kuvaavat koko rakenteen lämmöneristyskykyä pintaa kohti. Konduktiiviset menetykset riippuvat A-alan ja ΔTn mukaan (Q = U × A × ΔT). Ilmanvaihdon aiheuttamat menetykset määräytyvät ilmanvaihtotilavuuden, ilman ominaislämpökapasiteetin ja ΔTn sekä mahdolliset ilmavuotoluvut huomioiden.

Energiatehokkuuden parantaminen keskittyy ilmatiiviyteen, eristykseen, energiatehokkaisiin ikkuniin sekä tarvittavaan ilmanvaihtuun ja lämmön palautukseen. Joissakin rakennuksissa käytetään lämmön talteenottoa (HRV/ERV) vähentämään ilmanvaihdon aiheuttamia menetyksiä.

Lämmönmenetysten hallinta on keskeinen osa rakennusten energiatehokkuuden suunnittelua ja ylläpitoa sekä käyttökustannusten ja hiilijalanjäljen pienentämistä.