Lämmönkestävyydeltään

Lämmönkestävyydeltään kuvaa, kuinka hyvin materiaali tai tuote kestää korkeita lämpötiloja ilman merkittävää epämuodostumista, heikkenemistä tai rakenteellisen toiminnan menetystä. Käsite kattaa sekä kemiallisen stabiilisuuden että mekanisten ominaisuuksien säilymisen kuumuudessa. Sillä määritellään usein, missä lämpötiloissa ja kuinka pitkään materiaali soveltuu käytettäväksi.

Arviointi tapahtuu kokeellisesti. Yleisiä mittareita ovat hajoamislämpötila, sulamispiste sekä mahdollinen palonkestvyysluokitus. Käytännön testauksissa materiaali altistetaan tietyille lämpötiloille ja ajoille ja sen rakenteelliset sekä mekaaniset ominaisuudet mitataan uudelleen. Joissakin yhteyksissä tarkastellaan myös eristeiden lämmönjohtavuutta ja käyttökohteen mukaisia suorituskykyluokkia. Lämmönkestävyydellä on tärkeä rooli suunnittelussa, jossa komponentin odotettu käyttöikä ja turvallisuus riippuvat siitä, pysyvätkö mitatut ominaisuudet vakiintuneissa olosuhteissa.

Taustatekijöitä lämmönkestävyyteen vaikuttavat esimerkiksi kemiallinen koostumus, lisäaineet, ristikytkentä, kosteuspitoisuus sekä ympäristöolosuhteet kuten ilman happi- ja kosteuspitoisuus. Suurempi kesto korkeissa lämpötiloissa voidaan saavuttaa valitsemalla kestävämpi rakennetta tai käyttämällä eristemateriaaleja sekä palonkestävyyteen suunniteltuja lisäaineita.

Käyttökohteita ovat muun muassa auto- ja ilmailuteollisuuden komponentit, elektroniikan eristys, rakennus- ja palonsuojamateriaalit sekä tekstiilit, joissa lämmönkestävyys vaikuttaa turvallisuuteen ja suorituskykyyn. Esimerkkeinä korkeaa lämmönkestävyyttä vaativia materiaaleja ovat keraamit ja hylkimisominaisuuksiltaan vakaat polymeerit, kun taas joissakin sovelluksissa tasapainotetaan lämmönkestävyys ja muiden ominaisuuksien, kuten kustannusten ja keveyden, välillä.