Lämmönhäviöt

Lämmönhäviöt ovat lämpöenergian menetyksiä, jotka syntyvät, kun sisätilojen lämpö siirtyy rakenteiden, ilmavirtojen ja säteilyn kautta kohti ulkoilmaa tai kylmempää tilaa. Häviöt ovat keskeinen osa rakennusten energiankulutusta ja niitä arvioidaan erityisesti energiatehokkuus- ja ylläpitokohteissa.

Pääasialliset häviötekijät voidaan jakaa rakennuksen rakenteellisiin lämmönläpäisyhäviöihin sekä ilmanvaihdon ja rakennystermein aiheuttamiin häviöihin. Lämmönjohtuminen tapahtuu, kun lämpö siirtyy lämpötilavaihtelun aiheuttamana materiaalin läpi. Konvektio kattaa sisä- tai ulkopinnan viereiset ilmavirtaukset, ja säteily on lämpötilaltaan korkeammasta pinnasta kohti alhaisemman lämpötilan tilaa. Ilmanvaihdon kautta syntyvät häviöt johtuvat huonetilan ilman vaihtumisesta ulkoilmaan, usein ilma-aukkoja ja ovien/ikkunoiden tiivistämättömyyden kautta. Lämpöä voi karkuta myös lämpöä voidaan myös vaikeuttaa termisillä rakenteellisilla heikkouksilla eli lämpötila- tai kylmäpisteillä, joita kutsutaan lämpöteiden tai termisten siltojen osuudeksi.

Lämmönhäviöitä voidaan mitata ja arvioida useilla tavoilla. Yleisimmässä muodossa käytetään U-arvoa (lämmönläpäisykerroin) ja pinta-alaa A sekä sisä- ja ulkolämpötilojen eroa ΔT, jolloin Q̇ = U · A · ΔT kuvaa lämpövuotoa. Kokonaishäviöt voivat sisältää useiden julkisivujen, teiden ja rakennuksen sisäisten tilojen summan. Lisäksi ilmanvaihdon kautta tapahtuva vaihtuvuus mitataan esimerkiksi ilmanvaihdon vaihtomääränä tai ACH-arvona. Energiankulutuksen arvioinnissa huomioidaan sekä passiiviset että aktiiviset keinot häviöiden vähentämiseksi.

Häviöiden vähentäminen perustuu tiiviimpään rakenteeseen, parempaan eristykseen, ilmavuotojen minimointiin sekä lämmön talteenottoon (ventilaatiojärjestelmät). Näillä keinoilla voidaan pienentää sekä lämmitysenergiaa että käyttökustannuksia sekä parantaa rakennuksen pitkän aikavälin kestävyyttä. Lämmönhäviöiden hallinta on keskeinen osa rakennusten energiatehokkuusstandardeja ja -sertifiointeja.