Lähtötasoa

Lähtötasoa on korkeusmittauksissa käytetty viitepinta, josta kaikki muut korkeusarvot suhteutetaan. Se toimii nollakorkeuden tai datumin roolissa, jonka avulla maanpinnan korkeusjakaumia voidaan vertailla ja yhdistää eri mittauskierrosten välillä. Lähtötasoa voidaan pitää sekä paikallisena projektikohtaisena nollatasona että osana laajempaa kansallista korkeussysteemiä.

Käyttöalueet ovat maanmittaus, rakennus- ja infraprojektit, kartoitus sekä 3D-mallinnus. Korkeusarvot mitataan lähtötasoon nähden ja tallennetaan sekä suunnitteluun että rakenteiden toteutukseen. Eri hankkeissa lähtötaso voi olla paikallinen nollataso tai osa virallista vertical datum -järjestelmää. Usein lähtötason määrittelyä tukevat merkkipisteet tai benchmarkit maastossa, joihin liittyy tarkat koordinaatit ja korkeusarvot.

Määrittely ja hallinto: Lähtötasoa määritellään ja ylläpidetään projektikohtaisesti sekä viranomaisten ohjeiden mukaan. Suomessa käytetään yleensä paikallisia ja kansallisia korkeusjärjestelmiä sekä näihin liittyviä merkintöjä ja karttadatoja; järjestelmä ja tarkka nollapiste voivat vaihdella maakunnittain ja hankkeittain. Tarkoituksena on varmistaa, että korkeuserojen tulkinta on johdonmukaista ja vertailukelpoista.

Haasteet: Eri mittausmenetelmät voivat tuottaa pieniä eroja lähtötasoon, jotka korjataan virallisilla muunnoksilla tai projektikohtaisilla yhteensovitusmenetelmillä. Hyvä käytäntö on dokumentoida lähtötason määrittely ja sen liittymät karttoihin sekä rakennuspiirustuksiin.