Lähisukulaisparittelua

Lähisukulaisparittelua, joka tunnetaan myös nimellä insesti, on lisääntymistä yksilöiden välillä, jotka ovat läheistä sukua keskenään. Tämä voi tapahtua eri lajeilla, mukaan lukien ihmiset, ja sillä on usein merkittäviä biologisia ja sosiaalisia seurauksia.

Biologisessa mielessä lähisukulaisparittelu lisää homotsygotian todennäköisyyttä jälkeläisissä. Tämä tarkoittaa, että jälkeläisillä on suurempi todennäköisyys periä kaksi identtistä kopiota samoista geeneistä, mukaan lukien mahdolliset haitalliset resessiiviset geenit. Tämän seurauksena lähisukulaisparittelun jälkeläisillä on usein lisääntynyt riski geneettisille sairauksille, synnynnäisille epämuodostumille ja alentuneelle lisääntymiskyvylle. Tätä ilmiötä kutsutaan sukusiitosdepressioksi.

Sosiaalisesti ja kulttuurisesti lähisukulaisparittelua on pidetty tabuna ja useimmissa yhteiskunnissa laittomana. Tähän on monia syitä, jotka liittyvät paitsi geneettisiin riskeihin myös perherakenteiden ylläpitämiseen ja sosiaalisten normien noudattamiseen. Eri kulttuureissa on kuitenkin ollut ja on edelleen vaihtelevia käsityksiä ja käytäntöjä sukulaisuuden määritelmästä ja sallituista suhteista.

Lähisukulaisparittelun esiintyvyys vaihtelee merkittävästi eri lajien ja populaatioiden välillä. Tietyissä olosuhteissa, kuten pienissä ja eristyneissä populaatioissa, tai tietyissä ihmisyhteisöissä, se voi olla yleisempää tahattomien tai sosiaalisten paineiden vuoksi. Tiedeyhteisö tutkii edelleen lähisukulaisparittelun monimutkaisia biologisia, geneettisiä ja sosiaalisia ulottuvuuksia.