Lähiliitteet

Lähiliitteet ovat lingvistiikassa käytetty termi affiisien alaluokalle, joka ilmaisee deixis- eli viittauslähteisyyden, usein suhteessa puhujaan tai kuuntelijaan. Ne ovat sidottuja sanan runkoon ja voivat olla suffixeja tai enclitiksejä; niiden tehtävänä on merkitä viitteen lähistöä: esimerkiksi että referentti on tässä, lähellä tai liittyy keskustelun kontekstiin.

Funktionaalisesti lähiliitteet täydentävät demonstraatiivista järjestelmää ja pragmaattista kontekstia: ne voivat vahvistaa, rajata tai tarkentaa viitattavaa esinettä tai tapahtumaa puhujan näkökulmasta. Niiden semantiikka on usein laaja ja kontekstisidonnainen; tulkinta vaihtelee kielestä toiseen.

Kielitieteessä lähiliitteet ovat tavallisempia agglutinatiivisissa tai monimutkaisissa morfologisissa järjestelmissä, joissa morfologinen kerrostuminen on runsasta. Ne eivät ole universaali ilmiö, ja niiden olemassaolo sekä tarkka toteutus vaihtelevat kieleittäin. Lähiliitteiden tutkimus sijoittuu deixiksen, morfologian ja syntaksin välimaastoon, ja se valaisee, miten puhujat jäsentävät tilan, ajan ja sosiaaliset suhteet kielessä.