lähistöä

Lähistö tarkoittaa jonkin paikan välitöntä ympäristöä: aluetta, joka sijaitsee paikan läheisyydessä ja jonka piirteet sekä toiminta vaikuttavat sen käyttöön ja kokemukseen. Lähistö voi sisältää sekä luonnon että rakennettua ympäristöä, kuten katuja, puistoja, taloja ja palveluita. Termiä käytetään sekä yleisessä kielessä että suunnittelussa, maantieteessä ja matkakirjallisuudessa kuvaamaan paikan ympäristöä lyhyellä etäisyydellä.

Lähistöä koskevassa ilmaisussa korostuvat usein käytännön ja saavutettavuuden näkökulmat. Esimerkiksi kaupungin lähistö muodostaa alueen, jossa ihmiset asuvat, työskentelevät tai asioivat erittäin helposti läheisten palveluiden ja infrastruktuurin vuoksi. Lähistöä voivat määrittää sekä kulttuuriset että luonnonmaisemalliset piirteet, kuten mäenrinteet, vesistö tai vilkas kaupunkialue.

Lähistöä voidaan verrata lähiöön ja ympäristöön. Lähiö viittaa yleensä kaupungin sisäisiin asuinalueisiin, kun taas lähistö on laajempi käsite, joka kattaa sekä asuin- että liike- ja virkistysalueet paikan ympärillä. Sillä on usein konkreettinen kontekstisidonnaisuus: mikä katsotaan lähistöksi voi vaihdella paikan mukaan.

Kielessä lähistö taipuu kuten muutkin suomalaiset substantiivit: nominatiivinen muoto on lähistö, genetiivi lähistön, partisiitti lähistöä. Inessiivissä ja muissa sijamuodoissa käytetään muotoja kuten lähistössä ja lähistöstä.

See also: Lähiö, Ympäristö, Seutu.