Lähiö

Lähiö on suomalaisessa kaupunkirakenteessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan asuinaluetta kaupungin keskustan ulkopuolella. Lähiöt voivat olla osa suurempaa kaupungin osaa tai erillisiä, kaupungin reunoilla sijaitsevia alueita. Termi heijastaa sekä sijaintia että arjen palvelujen saavutettavuutta väestölle.

Rakenteeltaan lähiöt koostuvat usein kerros-, rivitalo- ja omakotitaloista sekä pienestä kaupallisesta ja julkisesta palvelusta. Ne voivat sisältää kouluja, päiväkoteja, liikunta- ja virkistysalueita sekä riittävän julkisen liikenteen yhteyden keskustaan.

Historiallisesti monet lähiöt rakennettiin 1950–1970-luvuilla asuntopulan ratkaisemiseksi kaupungin laajentuessa. Rakennuskanta on sittemmin kokenut uudistuksia, ja lähiöihin on tehty projekteja energiatehokkuuden, esteettömyyden sekä palvelujen houkuttelevuuden parantamiseksi.

Sosiaalinen tilanne ja kehitystarpeet vaihtelevat: osaan lähiöistä liittyy pienempää työllisyyttä ja vanhentunutta rakennuskantaa, kun toisiin on investoitu voimakkaasti. Lähiöt ovat usein monimuotoisia ja niissä arvostetaan yhteisöllisyyttä sekä toimivia palveluita.

Etymologia: Sana lähiö muodostuu sanoista lähi, ja päätteestä -ö, joka viittaa alueeseen. Käyttö on yleistä sekä arkipuheessa että virallisessa suunnittelukontekstissa.