LähiIdässä

Lähi-idässä (Länsi-Aasian alue) viitataan usein maantieteelliseen ja poliittiseen kokonaisuuteen, jonka rajat vaihtelevat määritelmän mukaan. Alueeseen kuuluvat useat valtiot, kuten Saudi-Arabia, Turkki, Egypti, Iran, Israel, Irak, Syyria ja Libanon sekä muita Pohjois-Afrikan ja Länsi-Aasian maita. Lähi-idän historian ja nykypäivän politiikan taustat ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa sekä alueen sisäisiin että maailmanlaajuisiin tekijöihin.

Maantieteellisesti Lähi-idässä on monipuolisia maisemia: aavikoita, vuoristoja sekä jokilaaksoja, ja Välimeren sekä Punaisenmeren rannikkoseutuja. Ilmasto on suurelta osin kuiva tai puolikuiva; rannikkoseuduilla ilmasto on yleensä leuto ja kostea. Puhuttuja kieliä ovat pääasiassa arabia, turkinkieli, persian kieli (farsi), heprea ja kurdi.

Alue on sivilisaatioiden kehto: muinaiset Mesopotamian, Egyptin sekä Levantin kulttuurit ovat muovanneet maailman historiaa. Vuosisatojen kuluessa Lähi-Idän maat ovat kokeneet suuria muutoksia, ja 20. vuosisadalla öljy teki alueesta keskeisen maailman energiavarannon. Konfliktit, kuten Israelin ja palestiinalaisten kysymys sekä lukuisat sodat, ovat muokanneet politiikkaa ja ihmisten elämää.

Taloudellisesti öljy ja kaasu ovat olleet keskeisiä, mutta monissa maissa talous on yleistynyt, ja joidenkin maiden taloudet ovat pyrkineet monipuolistumaan. Poliittisesti alueella vaikutusvaltaa käyttävät sekä sisäiset jakolinjat että ulkoiset liittoutumat. Iranin ja Saudi-Arabian väliset jännitteet sekä Syyrian ja Yemenin konfliktit ovat vaikuttaneet alueen vakauteen sekä pakolais- ja humanitaarisiin tilanteisiin.

Kulttuurisesti Lähi-idän monimuotoisuus näkyy uskonnollisissa ja kielellisissä ryhmissä: suurin osa väestöstä on islamilainen, mutta on myös kristittyjä, juutalaisia ja muita yhteisöjä. Kielet: arabia, turkinkieli, persian kieli ja kurdi. Kirjallisuus, musiikki ja ruokakulttuuri heijastavat vuosisatojen vuorovaikutusta.