Lähdeviittaaminen

Lähdeviittaaminen on tieteellisen kirjoittamisen perusta, jossa käytetyt lähteet merkitään näkyvästi. Sen tarkoituksena on mahdollistaa tiedon alkuperän tarkastaminen, osoittaa tekijöille annettu tunnustus ja ehkäistä plagiaattia. Viittaukset koskevat sekä kirjoitettua että digitaalisessa muodossa olevaa materiaalia.

Keskeiset elementit ovat tekijä, julkaisuvuosi, teoksen nimi tai artikkelin otsikko sekä julkaisun tiedot. Sähköisissä lähteissä mukana on DOI tai pysyvä URL sekä usein käyttöpäivämäärä. Lähdeluettelo kokoaa tiedot täydellisesti; tekstissä viitataan valitun viittausmallin mukaan.

Viittausmallit: Yleisimmät ovat APA, MLA, Chicago ja Vancouver. Ne eroavat in-text viitteiden muodossa ja lähdeluettelon rakenteessa. Esimerkiksi APA käyttää tekijä–vuosi -muotoa (Koskinen, 2020), Vancouver numerointia, ja Chicago voi käyttää alaviitteitä tai author–date -tyyliä riippuen valinnasta. Kirjoittajan tulee noudattaa yhtä mallia koko työssä.

Käytännön ohjeet: Viitteet tuotetaan johdonmukaisesti; suoria lainauksia kannattaa rajoittaa ja merkitä lainausmerkein. Parafraasiin viitataan kuten alkuperäiseen lähteeseen. Digitaalisia lähteitä arvioidaan luotettavuuden, julkaisun laadun ja ohjeiden perusteella. DOI:tä pidetään ensisijaisena tunnisteen, ja pysyvää URL-osoitetta käytetään kun DOI puuttuu; lisäksi huomioidaan päivämäärä lukukerran yhteydessä.

Yhteenveto: Lähdeviittaaminen rakentaa luotettavuutta ja mahdollistaa tiedon jäljittämisen, ja se edellyttää tarkkuutta sekä johdonmukaisuutta.