Lyhennysten

Lyhennysten on yleinen ilmiö sekä kirjoitetussa että puhutussa kielessä. Lyhenne on sanan tai sanayhdistelmän lyhennetty muoto, joka muodostetaan esimerkiksi poimimalla palautettavia kirjaimia tai leikkaamalla sanan tai ilmauksen loppuosaa. Lyhentejä käytetään kirjoittamisessa tilan, toistojen tai teknisen tarkkuuden säästämiseksi, sekä helpottamaan usein toistettujen ilmauksien ilmaisua.

Lyhenteitä voidaan luokitella eri tavoilla. Yleisin jako on akronyymi- ja alkukirjaimelliset lyhenteet: akronyymi muodostuu alkuperäisten sanojen kirjaimista ja luetaan yhtenä sanana (esimerkiksi sana, joka muodostuu luontevasti äänteenä), kun taas alkukirjaimellinen lyhenne luetaan kirjaiminä, like GPS tai NATO. Suomessa sekä akronyymejä että alkujaimetellyä lyhenteitä käytetään monissa teknisissä ja hallinnollisissa yhteyksissä. Lisäksi on sanamuotoja, joissa lyhennetään sana kokonaan kärjessä tai poistamalla loppuosat: esimerkiksi yleisessä kielenkäytössä esiintyy lyhenteitä kuten esiv., esim. ja mm. (ja muita). Onnistunut lyhenteiden käyttö edellyttää, että merkitys tuodaan selväksi ensimmäisellä kerralla; usein lyhenteestä tullaan riippuvaiseksi vasta tekstin alussa tai luettelossa.

Käyttötilanteet ja tyyli ovat vaihtelevia. Tutkimus- ja teknisessä viestinnässä lyhenteet ovat yleisiä, mutta lukijoille on hyvä tarjota selitys niiden merkityksestä ja taustasta. Pienyhteisöissä ja medioissa kirjoittajat voivat noudattaa omia tyyliohjeitaan, joissa määritellään, miten lyhenteitä käytetään ja millä tavoin ne muotoillaan (esim. lopetusmerkki, pisteen käyttö, numerointi). Lyhenteiden historia juontaa juurensa vanhankielisiin käsikirjoituksiin ja telekommunikaation aikakaudelle, jolloin tilan ja ajan säästäminen nousi tarpeisiin.

Lyhenne-sanan etymologia juontaa juurensa verbista lyhentää, joka tarkoittaa lyhentämistä tai pienentämistä. Tämä heijastuu siitä, miten kieltä suunnataan kohti tiiviimmää ja jäsennellympää ilmaisua.