Luovuttamisen

Luovuttaminen on toiminta, jossa hallinta- tai omistusoikeus siirtyy yhdeltä taholta toiselle. Siirto voi koskea esinettä, rahavaroja, oikeuksia, tietoa tai vastuuta. Sanaa käytetään laajasti sekä yksityisoikeudellisissa sopimuksissa että julkisessa hallinnossa.

Luovuttaminen muodostuu verbistä luovuttaa ja -minen-päätteestä. Sanaa käytetään kuvaamaan sekä prosessia että lopputulosta, jossa hallinta tai omistusoikeus siirtyy. Etymologisesti se liittyy luovutukseen, luovutusoikeuteen ja muuhun vastaavaan oikeudelliseen kielenkäyttöön.

Käyttökonteksteja on useita: oikeudellinen konteksti kattaa omistusoikeuden siirtämisen kaupalla, lahjoituksella tai testamentilla sekä tietojen ja oikeuksien luovuttamisen viranomaisille. Sopimuksissa luovuttamisesta määrätään usein, millaiset velvoitteet ja vastuut siirtyvät sekä millä ehdoilla siirto tapahtuu.

Urheilussa luovuttaminen tarkoittaa usein sitä, että pelaaja tai joukkue antautuu ja keskeyttää kilpailun, jolloin vastustaja saa voiton. Tämä voi tapahtua pelaajan päätöksen tai ottelun lopettamista koskevien päätösten seurauksena.

Lainsäädäntö ja eettisyys huomioivat luovuttamiseen liittyvät kysymykset. Säädökset ja sopimukset voivat määritellä, milloin luovuttaminen on pätevä, mitä oikeuksia ja vastuita siirtyy sekä millaiset seuraamukset mahdollisesti seuraavat. Synonyymejä ovat luovutus ja siirto; ero kohdistuu usein käytön painotukseen ja prosessin näkökulmaan.