luovuttamisesta

Luovuttamisesta on suomalaisessa kielessä yleinen nimitys toiminnalle, jossa omistusoikeus, hallinta, oikeudet tai etuudet siirretään yhdeltä taholta toiselle. Se voi tarkoittaa sekä oikeudellisesti sitovan päätöksen tekemistä että vapaaehtoista luopumista. Luovuttaminen voidaan nähdä sekä juridisena toimintana että arkipäiväisenä ilmaisuna siitä, että jokin asia jätetään tai annetaan toiselle.

Käytännössä luovuttaminen esiintyy monessa kontekstissa. Oikeudellisessa ja taloudellisessa mielessä se voi tarkoittaa omistusoikeuden tai muiden oikeuksien siirtämistä esimerkiksi kaupan, lahjoituksen tai muun sopimuksen kautta. Taustatekijänä on usein se, että omistaja luopuu hallinnastaan tai asettaa toisen henkilön tai tahon vastuunalaiseksi. Luovuttamista käsittelevissä asioissa käytetään sekä sanaa luovuttaminen että luovutus; erot voivat olla vivahteellisia ja riippua kontekstista sekä oikeudellisesta termistökäytännöstä.

Muita tunnettuja käyttötapoja ovat esimerkiksi toimialat kuten urheilu, jossa ottelu voidaan “luovuttaa” eli voittaminen ei tule tapahtumaan, ja tietojen tai aineistojen luovuttaminen, esimerkiksi henkilötietojen tai muiden tietojen jakaminen kolmansille osapuolille. Myös verenvuodot tai elinten ja veren luovuttaminen ovat ilmauksia, joissa kyse on erilaisten resurssien siirtämisestä.

Lukijalle on hyödyllistä muistaa, että luovuttaminen on laajempi käsite kuin pelkkä omistuksen siirtäminen; se kattaa sekä oikeuksien, velvollisuuksien että materiaalisten tai aineettomien etujen siirtämisen. Liittyviä käsitteitä ovat luovutus, lahjoitus ja kauppa.