Luottokortin

Luottokortin on maksukortti, jolla kortinhaltija voi tehdä ostoksia ja nostaa käteistä luotolla enintään kortin myöntäjän asettaman luottorajan puitteissa. Käytetty luotto maksetaan myöhemmin laskulla. Kansainvälisillä korteilla, kuten Visa ja Mastercard, on laaja hyväksyntä sekä kotimaassa että ulkomailla. Korttien verkostot mahdollistavat maksut sekä verkkos- että fyysisissä myyntikohtauksissa.

Luottokortin keskeisiin ominaisuuksiin kuuluvat luottoraja, kuukausilaskutus sekä mahdollinen vuosimaksu. Käytöstä aiheutuvat kulut voivat sisältää vuosikoron (vuosikorko APR), mahdolliset laskutus- ja muutoskulut sekä ulkomaan ja valuuttakurssikulut. Monet kortit tarjoavat palkinto- tai bonusohjelmia sekä lisäpalveluita, kuten matkavakuutuksen tai ostopäiväpalautuksia.

Kuukausilaskutuksessa kortinhaltijalla on eräpäivä. Jos koko saldo maksetaan eräpäivään mennessä, korkoa ei kerry. Mikäli saldoa ei makseta kokonaan, kertyvät korot luotosta ja kokonaiskustannukset voivat nousta. Useimmat kortit sallivat minimimaksun, mutta maksujen pienentäminen pitkittää velan maksua.

Turvallisuus ja käyttö: Luottokortti käyttää EMV-sirua, PIN-koodia ja usein lähimaksua. Monet kortit toimivat mobiilimaksuilla kuten Apple Pay tai Google Pay. Kortin tiedot sekä tunnistetiedot tulee pitää salassa; kortin kadottaessa on kiireellisesti ilmoitettava pankille. Pankit tarjoavat petostentorjuntaa ja mahdollisuuden kortin sulkemisen.

Sääntely ja kuluttajansuoja: Luottokorttien toimintaa säätelevät sekä Suomen että EU:n lait, kuten PSD2 ja GDPR. Finanssivalvonta valvoo luottopalveluita ja maksutapojen turvallisuutta. Kuluttajilla on oikeus saada selkeät tiedot kuluista ja tehdä reklamointeja; riitatilanteissa voi kääntyä Kuluttajariitalautakunnan tai pankin puoleen.