Luontomatkailu

Luontomatkailu tarkoittaa matkailutoimintaa, jossa luonnonympäristöt ovat keskeisiä kohteita. Tyypillisiä aktiviteetteja ovat vaeltaminen, lintubongaus, melonta, retkeily, pyöräily sekä talvi- ja vesistöaktiviteetit kuten hiihto ja kanootti- tai kajakkiretket. Keskeisiä piirteitä ovat luonnon arvojen säilyttäminen, alueiden sopeutuminen matkailukäyttöön sekä kestävän kehityksen huomioiminen.

Suomessa luontomatkailu hyödyntää jokamiehenoikeuksia, joiden mukaan jokaisella on oikeus liikkua luonnossa sekä yöpymään tilapäisesti teltassa, sekä kerätä marjoja ja sieniä, kun toiminta ei häiritse muita eikä vahingoita luontoa. Alueet kuten kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet sekä lukuisat retkeilyreitit tarjoavat mahdollisuuksia; hallinnointi perustuu sekä valtion että kuntien toimintaan. Metsähallitus hoitaa suuria osia julkisista maa-alueista ja ylläpitää reittejä sekä palveluita; suojelu- ja käyttöalueilla noudatetaan erityisiä sääntöjä.

Taloudellisesti luontomatkailu tukee maaseutualueiden elinkeinoja, majoitus-, ruokailu- ja oppaapalveluita sekä paikallisia yrityksiä. Kestävät toimintatavat korostuvat: ympäristövaikutusten minimointi, kulkureittien ylläpito, jätehuolto, eläimistön häirinnän välttäminen sekä kulttuuriperinnön kunnioittaminen.

Haasteisiin kuuluvat kasvava kävijämäärä, herkimpien luontokohteiden paine sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset. Kehittämisessä painottuvat opastus, laadukkaat reitit ja tiedotus sekä tarvittaessa rajoitukset alueilla, joissa luonnon kantokyky ylittyy.