Luontoharrastukset

Luontoharrastukset ovat harrastustoimintaa, jossa keskeistä on luonnonympäristön kokeminen, havainnointi ja vuorovaikutus eliöiden sekä maisemien kanssa. Toiminta voi painottua retkeilyyn, havainto- ja kuvausharrastuksiin sekä tutkimukselliseen kiinnostukseen, ja se toteutuu sekä kotipaikassa että erämaissa, puistoissa tai vesistöjen äärellä. Yleisimpiä muotoja ovat retkeily ja vaellus, lintubongaus, luontovalokuvaus sekä kasvien ja sienten tunnistaminen. Myös vesiretkeily, kuten melonta, sekä geokätköilyä monipuolistavat luonnossa liikkumisen harrastukset kuuluvat luontoharrastuksiin.

Varustelu ja käytännöt: Harrastukset voivat olla sekä yksilöllisiä että ryhmätoimintaa; välineet vaihtelevat harrastuksen mukaan, mutta lähtötaso on usein kevyt: säänmukaiset vaatteet, hyvät kengät, kartta ja tarvittaessa kompassi. Turvallisuus ja oikean varautuminen ovat tärkeitä: suunnitelma, muiden tietoon jättäminen, sään seuraaminen ja luonnon kunnioittaminen. Jätteen minimoiminen, eläinten häiritsemisen välttäminen sekä luonnon kasvillisuuden suojeleminen ovat osa vastuullista toimintaa.

Hyödyt: Luontoharrastukset voivat edistää fyysistä terveyttä, vähentää stressiä sekä lisätä ymmärrystä luonnon monimuotoisuudesta sekä kulttuuriperinnöstä. Ne voivat tarjota myös sosiaalisia verkostoja ja oppimismahdollisuuksia, esimerkiksi järjestämällä opastettuja kierroksia tai yhteisiä tapahtumia.

Aloittaminen: Paikkakuntien luontoyhdistykset, kansalais- ja aikuiskoulutuksen tarjoamat kurssit sekä kaupungin tai metsähallituksen tapahtumat ovat tavallisia aloituspaikkoja. Perustason harrastus on mahdollista aloittaa pienellä välineistöllä ja hyödyntää ilmaisia luontoretkiä sekä pihan ja lähimetsän reittejä.