Luonnonpolymereista

Luonnonpolymeerit ovat makromolekyylejä, jotka esiintyvät luonnossa ja ovat usein peräisin elävistä organismeista. Ne ovat polymeerejä, eli suuria molekyylejä, jotka koostuvat toistuvista pienemmistä yksiköistä, monomeereista. Luonnonpolymeerit ovat välttämättömiä elämälle ja niillä on laaja kirjo toimintoja soluissa ja organismeissa.

Esimerkkejä luonnonpolymeereistä ovat hiilihydraatit, proteiinit, nukleiinihapot ja lipidi. Hiilihydraatit, kuten selluloosa ja tärkkelys, ovat energian varastointi- ja rakennusmateriaaleja kasveissa. Selluloosa on maapallon yleisin orgaaninen yhdiste. Proteiinit, jotka koostuvat aminohapoista, ovat eläviä järjestelmiä monimutkaisimmat molekyylit ja niillä on lukuisia tehtäviä, kuten entsyymien, rakenteellisten komponenttien ja signaalinvälittäjien muodostaminen. Nukleiinihapot, kuten DNA ja RNA, ovat perinnöllisen tiedon kantajia. Lipidit, vaikka eivät aina olekaan selvästi polymeerisiä, ovat tärkeitä solukalvojen ja energiansäiliöiden muodostumisessa.

Luonnonpolymeerejä hyödynnetään monilla teollisuudenaloilla. Selluloosaa käytetään paperin ja tekstiilien valmistuksessa. Proteiineja, kuten silkkiä ja villaa, käytetään tekstiiliteollisuudessa. Elintarviketeollisuudessa käytetään laajalti tärkkelystä ja proteiineja. Bioteknologiassa ja lääketieteessä luonnonpolymeerejä tutkitaan jatkuvasti uusien sovellusten löytämiseksi, esimerkiksi lääkkeiden annostelussa ja kudostekniikassa. Niiden biohajoavuus ja uusiutuvuus tekevät niistä myös ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja synteettisille polymeereille.