Luonnonmukaisuus

Luonnonmukaisuus on toimintojen ja päätösten pyrkimystä olla kestäviä ja sopivia luonnon prosesseihin sekä säilyttää ekosysteemien toiminta ja monimuotoisuus. Suomessa käsite viittaa yleisesti kestävän kehityksen periaatteisiin, joissa ihmistoiminnan vaikutukset ympäristöön minimoidaan ja luonnon rakenteita sekä toimintoja kunnioitetaan.

Käyttökonteksteja on useita: arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu, rakentaminen, maatalous, tuotanto ja kulutus. Luonnonmukaisuutta tavoitellaan muun muassa energiatehokkuudella, materiaalien elinkaariajattelulla, päästöjen vähentämisellä, vedenhallinnalla sekä jätteiden kierrätyksellä ja uudelleenkäytöllä. Keskeistä on luonnon prosessien hyödyntäminen ja kuormituksen vähentäminen sekä alueen tai tuotteen ympäristövaikutusten tarkasteleminen kokonaisuutena.

Periaatteita ovat paikallinen soveltuvuus, kestävä materiaalivalinta, energian säästö, vedenhallinta luonnonmukaisin menetelmin, biodiversiteetin tukeminen ja ekosysteemipalvelujen huomioiminen. Luonnonmukaisuus kannustaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen sekä minimoimaan haitat esimerkiksi maisemakenttiin, vesistöihin ja maaperään.

Esimerkkejä käytännöistä ovat alueellisesti resursseja hyödyntävä rakentaminen, passiivinen tai aktiivinen energiatalous, luonnonmateriaaleihin perustuva rakentaminen sekä sade- ja kastevesien hallinta, joka jäljittelee luonnollisia vedenkiertokäyntejä. Maataloudessa korostetaan maaperän terveyden edistämistä, monimuotoisuutta sekä kiertotalouden periaatteita.

Kritiikkinä korostetaan, että määritelmä voi olla laaja ja tulkinnanvarainen, ja toteuttaminen vaatii kontekstikohtaista suunnittelua, resursseja sekä tasapainoa teknisten, taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden välillä.

Liittyvät käsitteet: kestävä kehitys, kiertotalous, ekologinen suunnittelu ja biophilic design.