Luonnonkivestä

Luonnonkivestä tarkoittaa kivilajeja, jotka ovat muodostuneet geologisten prosessien tuloksena eikä niitä ole olennaisesti valmistettu rakennus- tai koristekäyttöä varten. Sen ulkonäkö ja ominaisuudet vaihtelevat suuresti: väri, rakenne, huokoisuus ja kovuus vaikuttavat siihen, mihin tarkoitukseen kiveä voidaan käyttää.

Luonnonkivet jaetaan kolmeen pääkategoriaan: igneisiin, sedimentaarisiin ja metamorfisiin kiviin. Esimerkkejä ovat igneiset kivet kuten graniitti ja diabaasi; sedimentaariset kuten kalkkikivi, hiekkakivi ja travertine; sekä metamorfiset kuten marmori, liuske ja gneissi. Eri kivilajit eroavat kovuudeltaan, tiheydeltään ja vedenimukyvyltään, mikä vaikuttaa niiden käyttömahdollisuuksiin ja huoltoon.

Kivien ominaisuudet, kuten kovuus, tiheys, vedenimukyky ja värivaihtelu, vaikuttavat sekä käyttökohteisiin että kestävyyteen. Graniitti on tyypillisesti kova ja kulutusta kestävä, kalkkikivet voivat olla herkempiä happamille aineille sekä naarmuuntua helpommin, ja marmori voi reagoi valon ja kulutuksen kanssa. Käyttökohteita ovat rakennusten julkisivut ja lattiat, keittiö- ja kylpyhuonelattian pinnat sekä pihan laatat ja reunakivet, sekä veistokset ja arkkitehtoniset yksityiskohdat.

Kivien käsittelyön kuuluu leikkaus, hionta ja kiillotus; pintaa voidaan viimeistellä kiillotettuna, hiottuna tai rosoisena, sekä tarvittaessa tiivistää kosteuden tunkeutumisen vähentämiseksi. Puhdistusvälineissä suositaan neutraaleja pesuaineita; happamien aineiden käyttöä on syytä välttää joidenkin kivien kanssa, sillä ne voivat haurastuttaa pintaa.

Louhinta ja kuljetus voivat vaikuttaa ympäristöön, minkä vuoksi kestävä valinta voi tarkoittaa lähialueelta louhittua tai kierrätettyä kiveä sekä oikein toteutettua huoltoa, jolla pitkitetään kiven käyttöikää. Luonnonkivellä on pitkä historiallinen asema arkkitehtuurissa ja taiteessa, ja sen käyttö jatkuu sekä perinteessä että nykyaikaisessa suunnittelussa.