Lukemattomista

Lukemattomista on suomen kielen ilmaus, jota käytetään kuvaamaan asioita, jotka ovat lukematta jätettyjä tai vielä lukematta. Sanaa sovelletaan sekä konkreettisiin kokoelmiin että metaforisesti: esimerkiksi kirjoihin, artikkeleihin tai digitaalisiin viesteihin, joita ei ole vielä luettu. Lukemattomista muodostuu sanan lukematon monikon elatiivimuoto, ja sitä käytetään ilmauksissa kuten “lukemattomista kirjoista” tai “lukemattomista viesteistä”.

Sanan käyttö on yleistä sekä arkipuheessa että kirjastosektorin tai bibliometrisen keskustelun yhteydessä. Sen avulla viitataan siihen, kuinka suuri osa informaatiosta tai kulttuurista on vielä lukematta, tai miten lukemattomuus heijastuu kokoelmiin, lainauskäytäntöihin ja lukemisen aikatauluihin. Metsästyttöön liittyvät näkökulmat — kuten backlog-tilanteet kirjallisuudessa tai sähköisessä viestinnässä — nousevat usein esiin lukemattomien määräaikojen ja valintojen yhteydessä.

Lukemattomista ei ole erillinen vakiintunut asiasana, vaan se toimii kuvailevana ilmauksena, joka korostaa lukemisen tilaa ja sen dynamiikkaa nykypäivän tiedon- ja kulttuurivirroissa. Se heijastaa tilaa, jossa suuri määrä sisältöä pysyy lukemattomana erilaisten syiden, kuten ajanpuutteen, valintojen tai tarjonnan vuoksi.