Loppukulutusta

Loppukulutus on kansantalouden tilinpidon käsite, joka tarkoittaa ajanjaksolla tapahtuvaa lopullista kulutusta: kotitalouksien sekä julkisen sektorin ja mahdollisesti non-profit institutions serving households - (NPISH) toimijoiden ostamaa ja käyttämää tavaroita sekä palveluita. Loppukulutus muodostaa olennaisen osan bruttokansantuotteesta (BKT) laskennassa ja heijastaa talouden kysyntätilaa sekä elintasoa. Se ei sisällä investointeja, varastojen muutoksia eikä vientiä.

Komponentit

- yksityinen loppukulutus (kotitaloudet ja NPISH)

- julkinen loppukulutus (hallinto)

Mittaus ja käyttö

Loppukulutus mitataan kansantalouden tilinpidon periaatteiden mukaan tilastoinnin avulla, joka perustuu kotitalouksien kulutusmenoihin sekä julkisen sektorin kulutusmenoihin ja NPISH-toiminnan tilastoihin. Tiedot esitetään sekä nimellisin että reaalisin arvoin, jolloin voidaan tarkastella ostovoiman ja elintason kehitystä sekä kulutuskysynnän muutoksia suhteessa BKT:hen.

Merkitys

Loppukulutus on suurin osa BKT:stä, ja sen kehitys kuvaa kotitalouksien ja julkisen sektorin välitöntä kysyntää sekä talouden suhdannevaihteluita. Se toimii keskeisenä mittarina talouskasvun dynamiikalle ja vaikuttaa muun muassa rahapolitiikan ja julkisen talouden reagoimiseen.

Rajoitteet

Loppukulutusta voivat vaikuttaa tilastointitavat sekä poliittiset tekijät; se ei mittaa investointeja tai talouden kaikkia rahoituksellisia siirtoja. Kansantalouden tilinpidon määritelmät voivat ajoittain poiketa maittain, mikä vaikuttaa vertailukelpoisuuteen.