Loppudevoimointi

Loppudevoimointi on käsite, jota käytetään joissakin sosiaalitieteellisissä ja kasvatustieteellisissä yhteyksissä kuvaamaan prosessia, jossa yksilöille tai ryhmille pyritään palauttamaan ja vahvistamaan toimijuutta lopussa olevaa tai päättyvää prosessia sekä elämänvaihetta koskevissa tilanteissa. Sana muodostuu loppu-osan ja voimaantumiseen tai toimijuuteen viittaavan suffixin -voimointi yhdistelmästä. Käytön tarkka merkitys vaihtelee kenttien mukaan, eikä sillä ole yhtä virallista määritelmää.

Käyttöyhteydet eri aloilla ovat moninaisia: koulutuksessa ja nuorisotyössä loppudevoimointi tarkoittaa sitä, että osallistujat kokevat omien taitojensa vahvistuvan, he saavat tunnistaa saavutuksensa ja suunnittelevat jatkotoimia itsenäisesti; organisaatioissa se voi viitata projektin lopetusvaiheen toimiin, joissa tiedot siirtyvät eteenpäin, vastuut ja osaaminen vakiinnutetaan ja vaikutukset säilyvät; terveydenhuollossa ja palliatiivisessa hoidossa joissakin yhteyksissä sillä tarkoitetaan toimintaa, jolla edistetään potilaan autonomiaa ja ihmisarvoa loppuvaiheessa.

Termi ei ole vakiintunut yleistermiksi, ja siihen liittyvä merkitys riippuu kontekstista; sitä lähestytään usein suhteessa sanoihin voimaantuminen, vahvistaminen tai empowerment. Tulisi kiinnittää huomiota siihen, kenelle voimaa annetaan, missä vaiheessa ja mihin tarkoitukseen.

Yhteenvetona loppudevoimointi on kontekstisidonnainen ja epästandardoitu käsite, jonka tarkoituksena on vahvistaa toimijuutta lopullisessa vaiheessa. Käyttö kannattaa sovittaa tarkoitukseen ja tarkentaa kontekstiin.