Lohkokoodijärjestelmät

Lohkokoodijärjestelmät, tunnetaan myös nimellä lohkokoodaus tai salauslohkokoodaus, ovat tietoliikenteen virheenkorjausmenetelmiä, joita käytetään digitaalisen tiedon siirrossa ja tallennuksessa. Niiden perusidea on lisätä redundanssia dataan ennakoitavalla tavalla, jotta vastaanottaja voi havaita ja korjata siirron aikana tapahtuneita virheitä. Lohkokoodaus toimii käsittelemällä dataa kiinteän kokoisina lohkoina. Jokaiselle datalohkolle lasketaan erillinen tarkistussumma tai tarkistusbitit, jotka liitetään alkuperäiseen datalohkoon. Nämä lisäbitit eivät sisällä uutta informaatiota, vaan ne perustuvat matemaattiseen suhteeseen alkuperäisen datan kanssa.

Kun vastaanottaja saa datalohkon, se laskee samat tarkistussummat uudelleen saamansa datan perusteella. Vertaamalla laskettuja tarkistussummia vastaanotettuihin tarkistussummiin voidaan päätellä, onko datassa tapahtunut virheitä. Jos tarkistussummat täsmäävät, data oletetaan virheettömäksi. Jos ne eivät täsmää, voidaan virheen sijainti usein paikantaa ja tietyissä tapauksissa jopa korjata. Lohkokoodijärjestelmät ovat tehokkaita erityisesti silloin, kun virheet esiintyvät ryppäinä. Tunnettuja lohkokoodijärjestelmiä ovat esimerkiksi sykliset tarkistussummat (CRC) ja Reed-Solomon-koodit, joita käytetään laajasti esimerkiksi CD- ja DVD-levyjen lukemisessa sekä digitaalisessa televisiolähetyksessä.