Lohduttajan

Lohduttaja on suomenkielinen sana, joka tarkoittaa henkilöä tai asiaa, joka tuo toivon ja lohdutuksen tilanteissa, joissa joku kokee surua, ahdistusta tai epätoivoa. Yleensä kyse on ihmisestä, joka kuuntelee, kannustaa ja tukea toista, mutta sanaa käytetään myös kuvaamaan esinettä, tarinaa tai ilmaisua, joka tuottaa lohtua.

Sanan muodostus pohjaa verbiin lohduttaa ja agentin suffixiin -ja, joten perusmuoto on lohduttaja. Genetiivissä muoto on lohduttajan, monikossa lohduttajat, ja monikossa genetiivissä lohduttajien. Esimerkkejä: lohduttajan sanat, lohduttajien neuvot. Käyttö on yleisesti arjessa ja kirjallisuudessa, jossa kyse voi olla sekä ihmisestä että metaforisesta lohduttavasta tekijästä.

Käyttötilanteet vaihtelevat: arkisessa kielessä lohduttajia ovat usein ystävät, perheenjäsenet, opettajat tai hoitotyön ammattilaiset, jotka kuuntelevat ja rohkaisevat. Kirjallisuudessa ja puheissa lohduttaja voi olla myös tarinallinen tai symbolinen hahmo. Uskonnollisessa kontekstissa sana Lohduttaja (isolla L) viittaa Pyhään Henkeen monissa Suomenkielisissä käännöksissä, erityisesti Johanneksen evankeliumin yhteydessä. Tässä yhteydessä genetiivi muodostuu esimerkiksi Lohduttajan lupaukset. Lohduttajan rooli on kulttuurisidonnainen ja korostaa myötätuntoa sekä emotionaalista tukea.