Lithosfäärin

Litosfääri on Maan uloin jäykkä kerros, joka muodostuu kuoresta ja ylemmästä mantelista. Se käsittää kaksi pääosaa: manner- eli kontinentaalinen kuori sekä merellinen eli oceaninen kuori, ja yhdessä ne muodostavat jäykän rakenteen, joka kuivuu astenosfäärin päälle. Litosfääri esiintyy planeetan pintakerroksessa ja sen liikkeet ovat tektonisten levyjen liikkeiden taustalla.

Litosfäärin paksuus vaihtelee. Merellinen litosfääri on yleensä noin 50–100 kilometrin paksu, kun taas mannerlitosfäärin paksuus on noin 150–250 kilometriä ja voi paksuuntua vanhemmilla alueilla. Litosfääri on jäykkä verrattuna alapuoliseen astenosfääriin, joka on osittain sulanut ja plastinen, mikä mahdollistaa litosfäärilevyjen liikkeet.

Litosfääri muodostaa tektoniset levyt, joiden rajat ovat dynaamisia ja monimuotoisia. Levyjen liikkeet aiheuttavat maanjäristyksiä, vuoristojärjestelmiä sekä vulkanista toimintaa. Rajat voivat olla erkanemisen, törmäämisen tai sivuttaisen liikkeen tyyppisiä, mikä johtaa erimuotoisiin geologisiin ilmiöihin kuten keskirannikoihin, syvänmerireunavyöhykisiin ja subduktiovyöhykkeisiin.

Termi litosfääri juontuu kreikan sanoista lithos, ’kivi’, ja sphaira, ’pallo’ tai ’rata’, mikä viittaa kerroksen kiviseen ja jäykkään luonteeseen. Litosfäärin ja astenosfäärin vuorovaikutus määrittää planeetan geologisen kehityksen suurimman osan.