Lisäosamallit

Lisäosamallit ovat ohjelmiston lisäosia, jotka laajentavat perusohjelmiston toiminnallisuutta ilman, että ydinkoodia tarvitsee muuttaa. Ne toimitetaan erillisinä moduuleina ja niihin voidaan kutsua ulkoisia toiminnallisuuksia, kuten laajentavia työkaluja, asetuksia tai integraatioita. Lisäosamallit voidaan asentaa, päivittää ja poistaa käytöstä ilman suuria muutoksia pääohjelmistoon.

Ne hyödyntävät laajennuspisteitä ja ohjelmistoalustan tarjoamia API-rajapintoja. Host-sovellus tunnistaa lisäosat muun muassa asennusmanifesteista, joiden avulla määritellään yhteensopivuusversiot, riippuvuudet ja lisäosan toiminnallisuus. Lisäosat voidaan ladata käynnistyessä, dynaamisesti lataamalla tai virtuaalikilvessä toimittaen, jolloin ne eivät vaadi uudelleenkäynnistystä.

Suunnittelussa korostuvat yhteensopivuus, turvallisuus ja suorituskyky. Yleisiä arkkitehtuurimalleja ovat plug-in-arkkitehtuuri, jossa lisäosat toteuttavat sovelluksen tarjoamia laajennuspisteitä, sekä palveluntarjoajaperusteinen malli eli SPI, jossa lisäosa tarjoaa tiettyjä palveluita host-sovellukselle. Käytäntöön kuuluu kirjastot, manifestit ja riippuvuuksien hallinta sekä versioiden yhteensopivuuden varmistaminen.

Lisäosamallit voivat laajentaa käyttöä eri konteksteissa, kuten sisällönhallintajärjestelmissä, verkkoselain- ja kehitystyökaluissa, media- ja suunnittelutyökalualustoilla sekä tutkimus- ja analytiikkasovelluksissa.

Turvallisuusnäkökohdissa korostuvat koodeihin kohdistuvat rajoitukset, luvanvaraisuus, koodin eristäminen sekä allekirjoitus- ja hyväksyntäprosessi. Kehittäjille suositellaan selkeää API-määrittelyä, vakaata julkaisuprosessia sekä testaus- ja laadunvarmistuskäytäntöjä.