Lisävaikutukset

Lisävaikutukset ovat sivuvaikutuksia, joita lääkeaine tai muu hoitotoimenpide aiheuttaa pääasiallisen vaikutuksen ohella. Ne voivat olla ei-toivottuja, mutta niitä voidaan joskus ilmaista lisävaikutuksina. Lisävaikutukset syntyvät usein lääkkeen vaikutusmekanismeista tai vuorovaikutuksista muiden aineiden kanssa, ja ne voivat ilmetä lyhyen ajan kuluessa tai vasta pidemmän käytön jälkeen. Lääkevalmisteiden pakkaus- ja käyttöohjeissa on usein lista lisävaikutuksista ja niiden yleisyyksistä, jotka luokitellaan frekvenssien mukaan kuten hyvin yleinen (>10 %), yleinen (1–10 %), harvinainen (0,1–1 %) ja erittäin harvinainen (<0,1 %).

Esimerkkejä lisävaikutuksista ovat väsymys tai uneliaisuus antihistamiinien aikana, pahoinvointi tai vatsavaivat joillakin antibiooteilla, suun kuivuminen antikolinergisilla lääkkeillä, päänsärky sekä huimaus. Joillakin hoidoilla voi esiintyä iho- tai allergisia reaktioita, etenkin uusille lääkkeille.

Hallinta: lieviä lisävaikutuksia saattaa esiintyä hoidon aikana ja ne voivat lieventyä annosta säätämällä tai vaihtamalla lääkettä. Vakavien tai pitkäkestoisten lisävaikutusten ilmetessä on otettava yhteyttä hoitopaikkaan: lääkäri voi harkita annoksen muutosta, lisähoitoa tai hoidon lopettamista. Äkilliset ja hengenvaaralliset reaktiot, kuten vaikea ihottuma, hengitysvaikeudet tai voimakas huimaus, vaativat välitöntä hoitoa.

Seuranta: lisävaikutukset kuuluvat lääkevalvonnan piiriin, ja potilaita sekä ammattilaisia kannustetaan ilmoittamaan kokemuksista viranomaisille ja hoitopaikoille.