Lisäaineita

Lisäaineita ovat elintarvikkeisiin lisättävät aineet, jotka eivät ole tarkoituksellisesti elintarvikkeen pääraaka-aineita, vaan niiden tarkoituksena on parantaa turvallisuutta, säilyvyyttä, rakennetta, makua tai ulkonäköä. Lisäaineille annetaan usein E-numero, ja niiden käytöstä säädetään sekä määrä- että käyttötarkoituskohtaisesti. Lisäaineet voivat olla peräisin luonnosta tai olla syntetettömiä.

Lisäaineet jaetaan useisiin ryhmiin. Sääilöntäaineisiin kuuluvat esimerkiksi benzoaatti- ja sorbaattimuodot sekä sulfita-säilöntäaineet. Antioksidantit estävät rasvojen hapettumista. Väri- ja makuaineet sekä aromi- ja mautäydennykset vaikuttavat tuotteen ulkonäköön tai makuun. Emulgointiaineet, stabilointiaineet ja sakeuttajat parantavat koostumusta ja vakauttavat koostumusvaihteluita. Esimerkkejä näistä ovat eri E-numerot, kuten E300 (asorbaattien kaltainen antioksidantti), sekä E471 (rasvunestemäiset emulgointiaineet) ja E407 (karrageniini).

EU:n elintarvikelainsäädäntö säätelee lisäaineiden käyttöä. Lisäaineet on riskinarvioitu ja hyväksytty ainoastaan tiettyihin käyttötarkoituksiin ja annoksiin. Ainesosaluettelossa lisäaineet merkitään usein E-numeroilla, jotta kuluttaja voi tunnistaa ne helposti. Lisäksi on esitetty rajoituksia sekä erityisiä huomioita herkkien henkilöiden, kuten sulfiteille tai väriaineille herkistyneiden, osalta.

Terveys ja keskustelu: lisäaineet ovat yleisesti kohtuullisissa määrissä hyväksyttyjä ja valvottuja riskeiltään. Joitakin ihmisiä voi kuitenkin herkistyä tietyille aineille, ja väitteitä kahden viime vuosikymmenen aikana on kirjattu sekä väreihin että käyttäytymiseen liittyen. Riskinarviointi ja tutkimus jatkuvat, ja tiedon saatavuutta ruokavalion valinnoissa pyritään parantamaan.

Voi tehdä valintoja tietoisesti: tarkastamalla etiketit ja etsimällä tuotteita, joissa on vähemmän lisäaineita tai joilla on selkeät käyttöehdot, sekä huomioimalla yksilölliset herkkyydet.