Linuxytimestä

Linuxytimestä tarkoittaa Linux-käyttöjärjestelmän ajan hallintaa: kuinka järjestelmä mittaa, tallentaa ja synkronoi ajan sekä miten ohjelmat ja käyttäjät sitä käyttävät. Ajanhallinta muodostuu useista kerroksista, joista tärkeimpiä ovat laitekelkka (RTC), järjestelmän kellonaika ja verkon aikasynkronointi.

Järjestelmä käyttää sekä laitteistollista kelloa (RTC, Real Time Clock) että ohjelmallista kelloa. RTC on emolevylle kiinnitetty kellonosa, joka säilyttää ajan jopa virrankatkaisun aikana. Linux voi tallentaa kellonajan UTC-muutamilla asetuksilla sekä käyttää sitä käynnistyksen yhteydessä. Suositellaan usein pitämään RTC UTC:a, jotta kellonaika säilyy johdonmukaisena eri laitteiden välillä.

Kellonlaskennan ytimessä Linuxissa on useita kelloja. Järjestelmän todellinen aika (CLOCK_REALTIME) antaa ajan, jota ohjelmat näkevät ja joiden perusteella tiedostojen aikaleimat muodostuvat. Monotoninen kello (CLOCK_MONOTONIC) mittaa aikaa bootin jälkeen eikä muutu keskeytysten tai taukojen mukaan, joten sitä käytetään ajastuksissa ja suorituskyvyn mittauksissa.

Synkronointi on olennainen osa Linuxytimeä. Yleisimmin käytetään NTP:ta tai Chronyä sekä systemd-timesyncd:tä ajan ylläpitämiseksi. NTP-palvelimet ja lähteet varmistavat tarkkuuden, kun taas timedatectl antaa hallinnan aikavyöhykkeelle, ajan asettamiselle ja synkronointikonfiguraatiolle.

Aikavyöhykkeet määritellään tzdata-tietokannan mukaan, ja /etc/localtime osoittaa aktiiviseen aikavyöhykkeeseen. Käytännössä kehittyneemmät järjestelmät pitävät kellon ajan ja aikavyöhykkeen synkronoituna sekä RTC:n UTC-asetuksella että verkon ajantasalla. Leaps seconds -muutosten käsittely on Linuxin ajanhallinnan osa.