Linuxkäyttöjärjestelmissä

Linuxkäyttöjärjestelmä on vapaan ja avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmän kokonaisuus, joka koostuu Linux-ytimestä sekä sen käyttäjätilan ohjelmistoista. Ytimen ympärille syntyneet jakelut tarjoavat valmiin toimivan järjestelmän sekä työpöytä- että palvelinympäristöt.

Linux-ytimen kehitys alkoi vuonna 1991 Linus Torvaldsin aloittaessa projektin. Ytimen avoin lähdekoodi sekä GNU-projektin ohjelmistot mahdollistivat laajan yhteisöllisen kehityksen. Nykyisin on lukuisia jakeluita, jotka yhdistävät ytimen, kirjastot ja hallintatyökalut.

Teknisesti Linux-ytin on monoliittinen mutta modulaarinen, ja se tukee useita arkkitehtuureja, kuten x86-64, ARM, MIPS ja RISC-V. Käyttäjätilan ohjelmistot sekä kirjasto- ja sovelluskerrokset muodostavat käyttöjärjestelmän toiminnallisuuden. Linux on POSIX-yhteensopiva, ja sille on saatavilla laajasti tiedostojärjestelmiä (esim. ext4, XFS, Btrfs).

Jakelut, kuten Debian, Ubuntu, Fedora, openSUSE ja Arch Linux, kokoavat ytimen sekä valikoiman ohjelmistoja ja hallintatyökaluja. Pakettienhallinta jakelussa toteutuu eri tavoin (apt, dnf, pacman). Valittavia työpöytäympäristöjä ovat muun muassa GNOME, KDE Plasma ja Xfce, ja Linux tukee sekä työpöytä- että palvelinkäyttöä.

Linuxia käytetään maailmanlaajuisesti palvelimilla, pilvi-infrastruktuureissa, sulautetuissa järjestelmissä sekä työpöydillä. Kehitys on yhteisöllistä: Linus Torvalds vastaa kernelin ylläpidosta, ja Linux Foundation sekä lukuisat ylläpitäjät ohjaavat projektia. Lisenssi on pääasiassa GPL-tyyppinen avoin lähdekoodi.