Likerttyyppisiä

Likert-tyyppisiä mittauksia ovat yleisesti käytettyjä väittämiin perustuvia kyselymenetelmiä, joilla mitataan asenteita, mielipiteitä tai kokemuksia. Tavanomaisessa muodossa vastaaja ilmaisee määrätyn suostumuksen tai erimielisyyden asteen väittämykseen, esimerkiksi “täysin samaa mieltä” – “täysin eri mieltä”. Usein käytetty mitta-asteikko on viiden kohdan (5-pisteen) skaala, mutta käytössä ovat myös neljän, seitsemän tai kymmenen kohdan vaihtoehdot sekä unipolaari- että bipolaari-otteet.

Skaalassa jokaiselle vastaukselle annetaan numeerinen arvo, ja useimmiten vastaukset summataan tai keskiarvotetaan useamman väittämän yli. Tulos antaa karkean mittauksen yleisestä asenteesta tai mielipiteestä. Väittämät voivat olla sekä positiivisesti että negatiivisesti laadittuja, jolloin tutkittava voi tasapainottaa harhaanjohtavat ilmaisut. Väittämien hyvän laadun varmistamiseksi kiinnitetään huomiota selkeyteen, neutraaliin sanamuotoon ja mahdolliseen italioliseen koventamiseen.

Tieteellinen käsittely ja tulkinta sisältävät luotettavuuden ja validiteetin arvioinnin. Cronbachin alfa -kertoimen avulla arvioidaan sisäistä johdonmukaisuutta, ja item-total -korrelaatiot sekä faktorianalyysi voivat osoittaa mittarin rakennetta. Vaikka Likert-tyyppisiä aineistoja pidetään yleisesti ordinalisina, monissa tutkimuksissa niihin tunnustetaan käytettäväksi myös vaihtoehtoisen tason oletuksia ja palaute-analyysejä, kuten t-testejä tai varianssianalyyseja pienemmissä otannnoissa.

Edut sisältävät yksinkertaisuuden, suoran tulkittavuuden ja laajan sovellettavuuden, kun taas rajoitteita ovat kohdealueen bias, keskivaihtelun vältteleminen, sosiaalinen toivottavuus ja kulttuuriset erot sekä se, ettei skaala valehtele syvällistä tuntemusta. Usein käytettyjä ovat 5- tai 7-pisteen mittakaavat, joiden kautta voidaan rakentaa sekä vakiomuotoisia että projektikohtaisia mittareita.