Liitäntävakaus

Liitäntävakaus on sähköverkkojen kyky säilyttää turvalliset ja hallittavat jännite- ja taajuustasot sekä varmistaa, että liitäntäverkkoon tulevat muutokset, kuten uuden tuotantolaitoksen tai suuren kulutuksen liittäminen, eivät aiheuta hallitsemattomia häiriöitä tai verkon tilan heikkenemistä. Se kattaa sekä tilapäiset että pysyvät olosuhteet ja sekä dynaamisen että vakauden keskeiset osa-alueet: transienttivakauden (neitsenvaihdelaskelmat ja nopeiden tapahtumien reaktiot), pien-signaalivakauden, jännitteen stabiliteetin sekä taajuuden säilymisen.

Interconnection-rajapinnassa asetetut vaatimukset määrittävät, miten liitäntä reagoi häiriöihin, kuten lyhytaikaisiin jännite- ja voiman muutoksiin. Tavoitteena on estää jännite- tai taajuuspoikkeamien eskaloituminen, varmistaa oikea-aikainen suojauksen toiminta sekä mahdollistaa tarvittaessa veden, varastoinnin tai nopean säätelyn avulla vakauden palautuminen. Liitäntävakauden osatekijöitä ovat muun muassa jäykkyysarvot, suojauksen yhteensopivuus, voimanohjauksen nopeat reaktiot sekä kyky ride-through -ominaisuuksiin (kyky kestää ja palautua oikosulkuista tai muista häiriöistä).

Vaatimukset liitäntävakaudesta määritellään osapuolten välisissä verkko- ja liitäntäsäännöissä sekä kansallisissa ja kansainvälisten verkko-ohjeiden puitteissa. Suomessa Fingridin hallinnoima järjestelmä ja pohjoismaiset sekä EN- ja ER-verkko-ohjeet vaikuttavat liitäntöjen vakausvaatimuksiin. Liitäntävakauden hallinta edellyttää ennakkoluontevia vakausanalyysejä, simulointeja, testauksia sekä jatkuvaa valvontaa ja päivityksiä, jotta sähköverkon turvallisuus ja toimitusvarmuus säilyvät muuttuvassa energiaympäristössä. Liitäntävakaus on keskeinen osa luotettavaa sähkön toimitusta ja markkinoiden toimintakykyä.