Liittovaltioissa

Liittovaltioissa, eli federaatioissa, itsenäiset tai autonomiset osavaltiot tai provinssit yhdistyvät keskushallinnon alaisuuteen säilyttäen samalla osan omasta lainsäädäntövallastaan. Tämä hallintomalli eroaa yksittäisvaltioista, joissa kaikki valta keskittyy yhteen hallintoon. Liittovaltion perusperiaatteena on vallan jakaminen keskushallinnon ja alueellisten hallintojen välillä.

Yleensä liittovaltion perustuslaki määrittelee selkeästi, mitkä asiat kuuluvat keskushallinnon vastuulle ja mitkä jäävät osavaltioiden päätettäväksi. Tyypillisesti ulkopolitiikka, puolustus, rahapolitiikka ja tietyt kansalliset lait ovat keskushallinnon hoidossa, kun taas koulutus, terveydenhuolto ja paikallishallinto ovat usein osavaltioiden vastuulla. Liittovaltioissa on usein kaksitasoinen lainsäädäntö: liittovaltion lait ja osavaltioiden lait.

Edut liittovaltiojärjestelmässä sisältävät alueellisen monimuotoisuuden huomioon ottamisen, paikallisten tarpeiden paremman vastaamisen sekä hallinnon hajauttamisen, joka voi lisätä tehokkuutta ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia. Haittapuolina voivat olla päätöksenteon hitaus, ristiriidat eri tasojen välillä ja alueellinen eriarvoisuus. Tunnettuja liittovaltioita ovat muun muassa Yhdysvallat, Saksa, Kanada ja Australia.