Liimojen

Liimojen käsite viittaa useisiin kiinnitys- ja tarttumisvalmisteisiin, joita käytetään yhdistämään kaksi pintaa. Niitä on ollut jo vuosisatoja ja niitä on tarjolla sekä kotitalous- että teollisuuskäyttöön. Varhaisimmat liimat olivat luonnonperäisiä, kuten eläinperäiset kollageeniliimat sekä kasvi- ja tärkkelysperäiset liimat. 1900-luvulla kehitettiin laajasti synteettisiä polymeeriliimoja, mikä lisäsi kiinnitysvoimaa, kestävyyttä ja käyttövara.

Tyypit ja sovellukset: Liimat voidaan jakaa käyttötarkoituksen ja kovettumismekanismin mukaan. Yleisimmät ryhmät ovat luonnolliset liimat (eläin- ja kasvipohjaiset) sekä synteettiset polymeeriliimat, kuten PVA-liima, epoksiliima, polyuretaaniliima, syanoakrylaatti ja silikoniliima sekä kuumaliimat. PVA-liima on yleinen puussa ja paperissa, syanoakrylaatti nopeasti kiinnittävä sekä esimerkiksi kodin korjauksissa, epoksi ja polyuretaani tarjoavat vahvoja kiinnityksiä kemiallisesti kestävissä rakenteissa.

Käyttö ja ominaisuudet: Liiman valinta riippuu materiaalien luonteesta, altistuksesta kosteudelle ja lämpötiloille sekä halutusta kestoa ja joustavuutta. Valmistelu kuten pinnan puhdistus ja sopiva kovettumis-/kuivumisprosessi vaikuttavat lopputulokseen. Turvallisuus ja ympäristö: liima-aineiden käytössä on noudatettava valmistajan ohjeita, ilmanvaihtoa sekä huomioitava mahdolliset haihtuvat yhdisteet ja jätteen käsittely.