Liikennerasitus

Liikennerasitus on termi, jota käytetään kuvaamaan ihmisten altistumista liikenteen aiheuttamille ympäristötekijöille sekä liikenteen aiheuttamalle fyysiselle rasitukselle. Se kattaa sekä melun ja tärinän kaltaisen välittömän vaikutuksen että ilmanlaadun heikkenemisen aiheuttamat pitkäaikaiset vaikutukset. Käsite on keskeinen sekä liikennejärjestelmien suunnittelussa että kansanterveys- ja ympäristötutkimuksessa.

Rasitus mittaa usein liikenteen tiheyttä, ajoneuvokilometrien määrää ja ruuhka-asteita sekä päästö- ja melutietoja. Ympäristön altistumista arvioidaan lisäksi ilmanlaadun ja melutason mittauksilla sekä alueellisen populaation altistumismallien avulla. Tärkeää on yhdistää ajantasaiset mittaukset ja paikkatietoon perustuvat mallit.

Korkea liikennerasitus on liitetty kohonneeseen riskiin sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin, hengitystieoireisiin sekä unihäiriöihin. Erityisesti asuinalueet lähellä vilkasta liikennettä voivat kohdata suurentuneen altistumisen, ja vaikutukset voivat jaotua erilailla eri väestöryhmiin.

Rasituksen arviointia käytetään kaupunkisuunnittelussa sekä politiikkatoimissa kuten päästövähennyksissä, melun hallinnassa ja liikennejärjestelyissä (esimerkiksi nopeusrajoitukset, kevyen liikenteen väylät sekä viheryhteydet). Haasteita ovat ajankäyrän vaihtelu, mittaustiedon saatavuus sekä yksilöllinen altistuminen, minkä vuoksi tarvitaan standardoituja mittaus- ja mallintamismenetelmiä.