Lihaksesta

Lihaksista viitataan lihasryhmiin, jotka mahdollistavat liikkeen, asennon ylläpitämisen ja osan lämmöntuotannosta. Lihaksia on kolme päätyyppiä: luustolihakset, joita hallitaan tahdonalaisesti ja jotka kiinnittyvät luihin; sileät lihakset, joita esiintyy sisäelimissä ja verisuonissa ja jotka toimivat automaattisesti; sekä sydämenlihaskudos, joka muodostaa sydämen lihaksen.

Rakenne ja solutasot. Lihas koostuu lihassoluista (lihassoluiksi muodostuneista yksiköistä), jotka ryhmittyvät lihassyiksi. Yhteen lihakseen kuuluu endomysium-, perimysium- ja epimysium-kerrokset, sekä lihassyyten sisällä myofibrilleja ja saromeerejä. Saromeerien sisällä aktiini- ja myosiinifilamentit muodostavat vuorovaikutussuhteet, joiden kautta lihas lyhenee supistuessaan. Supistuminen käynnistyy kun motorinen hermo välittää impulsin neuromuskulaarisessa liittymässä; asetyylikoliini vapautuu ja vapauttaa kalsiumia sarkoplasmaalisesta retikulumista, jolloin kiinnittyminen aktiiniin ja myosiiniin mahdollistaa supistumisen.

Toiminta ja energia. Lihas tuottaa liikkeen ja voiman ATP:llä. Energiaa saadaan sekä aerobisesti (happea käyttäen) että anaerobisesti. Lihaksissa on erilaisia lihastyyppejä: hitaat I-tyypin fiberit kestävät pitkään, kun taas nopeammat IIa ja IIx tuottavat enemmän voimaa lyhyemmissä ajanjaksoissa. Harjoittelulla kehittyvät lihasvoima, kestävyys ja koordinaatio.

Terveys ja ikääntyminen. Lihasten terveys on keskeistä yleiselle hyvinvoinnille; riittävä liikunta auttaa säilyttämään voiman ja liikkuvuuden, kun taas pitkäaikainen passiivisuus voi johtaa lihasmassan vähenemiseen (sarkopenia). Lihashäiriöt, kuten dystrofiat ja myopatiat, ovat tutkimus- ja hoitokohteita.