Leviämistapaa

Leviämistapaa tarkoittaa sitä, miten taudinaiheuttaja siirtyy yksilöstä toiseen tai ympäristöstä toiseen. Käsite on keskeinen epidemiologiassa, tartuntatautien torjunnassa ja kansanterveystyössä, ja sitä käytetään kuvaamaan mekanismeja, joilla sairaudet tarttuvat.

Leviämistapoja voidaan luokitella reittien mukaan seuraavasti: kontakti- ja kosketustartunta; pisaraliikenne; ilmateitse tapahtuva leviäminen; aerosolivälitteinen leviäminen; vektorivälitteinen leviäminen; sekä elintarvike- ja vesivälitteinen kontaminaatio. Lisäksi erotetaan vertikaalinen leviämä äidin ja sikiön välillä sekä terveydenhuollon ympäristöön liittyvä leviäminen.

Esimerkkejä: kontakti- tai kosketustartunta voi tapahtua suoran kosketuksen kautta tai epäsuorasti esineiden, eli fomiteiden, välityksellä; pisaraliikenne koskee suuria hengitysvärähtelyitä, kuten yskän- tai aivastuspisaroita, jotka leviävät lyhyelle etäisyydelle; ilmateitse tapahtuva leviäminen tarkoittaa hieman pienempien hiukkasten kulkeutumista pidemmälle; aerosolivälitteinen leviäminen viittaa pienhiukkasten pysymiseen ilmassa pidempään; vektorivälitteinen leviäminen tapahtuu hyönteisten tai muiden välittäjien kautta; elintarvike- tai vesivälitteinen kontaminaatio aiheuttaa tartunnan.

Leviämistapojen tunteminen ohjaa ehkäisytoimia: käsihygienia, eristäminen, maskien käyttö, riittävä ilmanvaihto, rokotteet sekä turvallinen elintarvike- ja vesihuolto ja vektoritorjunta. Usein taudit voivat hyödyntää useita reittejä, ja leviämistavan selvittäminen on keskeinen osa epidemiajohtamista.